THIS IS HOW WE DO IT: lokakuuta 2013

aikaa on kulunut tuhottoman kauan edellisestä kirjoituksesta,tuskin edes muistin koko blogin olemassaoloa. Päätin kuitenkin koettaa antaa elvytystä tällekkin paikalle ja alkaa kirjoittamaan mitä kaikkea elämässä onkaan sitten viime kirjoituksen jälkeen sattunut ja tapahtunut. Tämän bloginkin ulkoasua täytyisi päivitellä,tai no kohtahan se talvi taas on niin etusivun kuvakin käy taas kuin nappi otsaan. Paitsi,että ulkonäkömme Mirkan kanssa on muuttunut kummallakin piirun verran (toivottavasti parempaan).. No mistähän sitä alottaisikaan sitten näiden kuulumisten kanssa. (täytyy lukea edellisiä kirjoituksia,että tietää mitä on edes viimeksi kirjoittanut..noloa..pakko myöntää)

Eli siiis toukokuusssa olen(olemme) kirjoittaneet viimeisen kerran ja silloin oli menossa jääkiekon mm.kisat, eihän siitä ole kuin 5 kuukautta, ei paha! Olin silloin työttömänä ja odottelin vähän jokapuolelta epätoivoissani vastauksia eri työpaikoista, tilanne näytti aika huolestuttavalta. Lisäksi odottelin kuumeisesti tatuointiaikaani miettien kuinka paljon sen ottaminen sattuisikaan ja paljon tulisi maksamaan. Lisäksi näimme tiheään tahtiin ydinporukkamme (veli,daniel,mirka, henriikka ja minä)kanssa puistossa. Siihen aikaan pystyi sanomaan,että kaisaniemen puisto oli kuin toinen kotini. Asuin tuolloin itse vielä Maunulassa, spurgujen paratiisissa. Voi kuinka paljon on tapahtunutkaan näiden viiden kuukauden aikana, sekä huonoa, että hyvää.

Aloitetaan vaikka tuosta työtilanteestani. En ole enää työttömänä *tuulettaa*. Olen jo parin kuukauden ajan toiminut kahvila Cafe Aallossa keittiöpuolella. Niin minä keittiössä, kuka tahansa joka minut tuntee nauraa tässä vaiheessa, koska olen aina ollut kuin ydinpommi mitä keittiö elämään kuuluu. Mutta kuitenkin olen päätynyt sinne ja olenhan minä siellä aika tapaturma-altis esimerkkinä sanottakaan vaikka, että vietän tällä hetkellä viikon sairaslomaa koska sain viime perjantaina palan pois peukalostani perunan kuorimaveitsellä: 3 Minä kipuherkkä, verta pelkäävä persoona olin aika shokkitilanteessa kuin tajusin,että olikin käynyt vähän pahemmin mitä luulin. Onneksi aamuvuorossa oli minulle läheiseksi tullut työkaverini joka piti minut tajuissani ja hoiti minua siihen asti ennenkuin lähdin kesken työpäivän terveysasemani ensiapuun paikattavaksi. Jos mietin tuota työpaikkaa ja työtehtäviäni, olen alkanut tekemään annoksia pikku hiljaa ja lisäksi hoidan astihuoltoa ja kaikkea mikä vain liittyy keittiön elämään niin voin sanoa,että tykkään työstäni. Onhan tuollakin ne miinuksensa niinkuin kaikkialla, mutta tuolla on erittäin paljon hyvää. Ehkä isoimpana voimavarana voisin sanoa työkaverini, ne ovat parhaita. Olemme löytäneet yhteisen sävelen ja heidän kanssaan jaksaa puurtaa töissä vaikka ei olisi mikään parhain päivä itsellä. Kiitoksia teille siitä <3 Mutta jos palaa takaisin työtilanteeseeni,että missä mennään niin olen todellakin työkokeilussa joka vetelee nyt ensi viikolla viimeisiään. Tässä täytyisi alkaa pohtimaan mitäs sitten ensi viikon jälkeen keksisi. Minulla on tai ainakin oli tarkoitus aloittaa ensi kuukauden alussa oppisopimuskoulutus työpaikallani,mutta se on vielä auki omalta osaltani. Täytyy tarkkaan punnita kaikki vaihtoehdot ja katsoa mihin sitä päätyy sitten loppujen lopuksi. Varmasti päivittelen sitten jatko suunnitelmistani sitten myöhemmin.

Seuraavaksi tämä minua lähellä oleva aiheeni oli se kauan odotettu ensimmäinen tatuointiaikani. Ei minulla ole ihossa yhtään ei sitten yhtään vieläkään tällä hetkellä mustetta, mutta toivon hartaasti, että saisin sen vielä viimeistään ensivuoden alussa. Minulla on todellakin kaikki kuvat ja kaikki muuten valmiina, mutta se jäi viimeksi kiinni mistäs muustakaan kuin rahasta. Elättelen toiveita, että alan tässä lähiaikoina saamaan palkkaa jostainpäin ja saisin sitten pikkuhiljaa kerättyä sivuun sen tatuointirahastoni. Tästäkin päivityksiä ja vuodatuksia myöhemmin varmasti lisää.

Talvi ja kylmät kelit ovat jo kovaa vauhtia tulossa joten puistoilu on loppunut ja odotan jo hartaasti ensi kesää ja sen lämpimiä kelejä.Vietimme eri kokoonpanoilla kesän mittaan enemmän aikaa puistossa varmasti kuin sisätiloissa, ainakin siltä se tuntui ja sain kerrankin kesän aikana jopa rusketustakin..Olen ylpeä! Mitä meidän ydinporukkaamme tulee, olemme edelleen läheisiä kaikkien kanssa,mutta olemme siirtyneet puiston lämmöstä alepubin suojiin(oliko yllätyskään?). Ydinpoppoonkin arjessa on tapahtunut kaikkien osalta suuria muutoksia..Eräs jäsenemme on löytänyt elämänsä rakkauden ja mennyt kihloihin. Jos pitäisi sanoa täydellistä paria toisilleen niin sanoisin ehdottomasti heidät..He ovat kuin luotuja toisilleen<3 onnea vielä rakkaat..Minulle ja Mirkalle on myönnetty lupa järjestää kihlajaisjuhlat.Apuaa, minut tuntien niistä tulee vielä niiin omalaatuinen ilta,että oksat pois. Odottakaa vain! Eräs toinenkin jäsenemme on alkanut seurustelemaan ja on erittäin onnellisesti parisuhteessa. Olen erittäin onnellinen hänen puolestaan. Sekin suhde näyttää siltä,että se tulee vielä kestämään pitkälle. Sitten mitä Mirkaan tulee, hän on saanut oppisopimustyöpaikan Espoosta ja muutenkin elämä on vihdoin hyvällä mallilla ja hän on lähdössä pian ulkomaille äitinsä kanssa. Mur olen kateellinen, minullekkin kelpaisi lämpö,valkoinen hiekka sekä palmut tähän väliin mielummin kuin tuo mitä nään kun katson ikkunasta ulos. Sitten on vielä meidän moni lahjakkuus jäsenemme. Hän on alkanut tekemään tosissaan musiikkia ja olemmekin saaneet kuunnella hänen tuotoksiaan ja voinkin sanoa,että hänestä tulee vielä seuraava kuuma nimi musiikkialalle. Eli kokonaisuutena voisi sanoa,että kaikilla sujuu tällä hetkellä ihan mallikkaasti. Hyvä me! jatketaan samaan malliin.

Ehkä parhaimpia asioita mitä minun elämässäni on sattunut pitkään aikaan on kuitenkin se etten asu enää Maunulassa. Pääsin pois ja kertaheitolla tänne lauttasaareen jossa asustan nykyään Mirkan kanssa kämppiksinä. Yhteiselomme on sujunut onneksi erittäin hyvin ja tämä oli itsestään selvyys kun mietimme jokunen kuukausi takaperin muuttoasioita. Meillä on erittäin pieni kaksio johon kuuluu eteinen.vessa,olohuone joka toimii myös minun huoneenani, makuhuone sekä erittäin pieni keittiö. tyyliltään kämppä on ihan minun näköiseni: 3 mustaa,valkoista ja punaista..Vuokrakin tippui parilla sadalla ja matka keskustaam lyheni puolella joten mikäs tässä on ollessa.

Ulkonäköni on myös kokenut jonkunlaisia uudistuksia, laitan loppuun kuvia näiden melkein puolen vuoden ajalta. Voitte sitten katsella ja ihmetellä onko muutosta tapahtunut parempaan vai huonompaan päin.

Olen myös saanut todella paljon uusia kavereita, ja saanut välejä kuntoon entisten ystävien kanssa. Olen tästä erittäin tyytyväinen, sillä kavereita ei ikinä ole liikaa. Arkipäivätkin ovat minulla kokeneet aikamoisen muutoksen. Ennen saatoin nukkua puoleen päivään ja vaan röhnöttää kotona tv:n ääressä ilman meikkiä kokopäivän tai bilettää keskellä viikkoa, nykyään menen kiltisti joka päivä töihin yleisesti aamuvuoroon ja töiden jälkeen olen yleensä niin poikki,että tulen vain kotiin, avaan facebookin ja netflixin ja uppoudun sen syövereihin loppupäiväksi ja sitten aikaisin nukkumaan ja sama kaava toistuu viitenä päivänä viikossa ja sitten sosiaalinen elämäni onkin viiikonloppuisin. Paitsi nyt tämä viikko on poikkeus,koska olen tosiaan sairaslomalla tämän sormeni takia niin nyt koko viikko on ollut yhtä sosiaalista kanssakäymistä.

Pikkuisen pitää tähän loppuun vielä hehkuttaa, olen lähdössä perheeni kanssa tammikuussa kahdeksi viikoksi ulkomaille. Mexico on määränpäämme ja voin sanoa,että se on se asia jota odotan kaikista eniten tällä hetkellä,että pääsisin suomen kylmistä tuulista ja sateista mexicon lämpöön ja aurinkoon. Saatte kuulla jatkossa varmasti paljon fiiliksiä kun matkan ajankohta lähenee ja lähenee.

Nyt on sopivasti perjantai ja sairaslomani viimeinen päivä pian. Sormi on tullut kuntoon ja maanantaina normaali arki töissä taas alkaa, odotan innolla, että pääsen kuulemaan työkavereiden kuulumiset ja kertomaan omia viikon tapahtumia. Sitä ennen on kuitenkin huominen lauantai ja ystäväni järjestää partyt omassa kämpässään pitkästä aikaa niin sinne olisi tarkoitus mennä rentoutumaan(niinniin...) ja juhlimaan ja tanssimaan enemmän kuin laki salliii. On odotettavissa lasereita,alkoholia,sähköshokkipelejä,strobovaloja,savukonetta, eli siis kunnon partymeininki.. Päivitän varmaan sunnuntaina kuinka ilta oikein sujui lopulta.

Tässä lopussa vielä muutamia kuvia kuluneiden kuukausien ajalta. Toivottavasti tykkäätte niistä. Kuulemisiin taas! : 3

tavanomainen partyiltama

minun ja mirkan satuhahmotuparit, olin paha siskopuoli

evil stepsister& alice in wonderland (henriikka)

evil stepsister&red riding hood(hanna)

taustalla mun huonetta uudesta kommuunistamme. evil stepsister&bad fairy(mirka)

osa poppoosta vasemmalta:aaron,harri,julia,tiina,hanna,minä,mirka,jari,henriikka,hanna &tomi

oltiin kesällä myös parin päivän reissulla virossa perheeni,sekä isovanhempieni kanssa

kämppikset

23-vuotias laura

melkein kaikki minu synttäripartyist! pari puuttuu kuvasta..oli parasta,kiitos<3 alhaalla vasemmalta veronica,sanna,mirka,minä,hanna,sove,sauli,hanna..vasemmalta ylhäältä jose,kristian,henriikka,veli,riikka,annika,mona,linnea&toni