give me my alcohol

Eilen matkustin Henriikan luokse, jonne suuntasi mun lisäksi Veli ja Daniel. Laura lähti aikasemmin viikolla Tampereelle siskonsa luokse, niin sitä ei sen vuoksi näkynyt koko iltana.

Meillä oli toosi hauska ilta, Henkalla oli tarjota meille sipsiä (uskokaa pois, näin köyhänä sipsiä saa ihan liian harvoin) ja tekikän se meille mozzarellakinkkuherkkusienipizzankin, jota mä en valitettavasti syönyt kun ihan vähän sillä siinä vaiheessa juomaa meni sitä tahtia, että nälkä oli häipynyt tipotiehensä. 

Illassa ei sinäällään ollut mitään normaalia baari-iltaa erityisempää mistä kertoa, se oli vaan oikeastaan helvetin hyvä ilta aivan älyttömän ihanassa seurassa. Ja hyvästä nesteytyksestä huolehtien. 

Mutta tulipahan todistettua taas kerran, että masennukseen, vitutukseen ja huonoon fiilikseen meillä on toimivaa lääkettä, ystävät. 

Ja koska muhun tais just iskee siivouskärpänen (joka on ylipäätään mun tapauksessa harvinaista mutta että baari-illan jälkeisenä aamuna!?) niin taidan seurata tätä mielihalua ja ruveta siivoomaan. 

ps. pahoittelen kuvien heikkoa laatua, kännykkäkamera

Henkka

Henkka, Veli, Daniel

Laittautumishetkiä :D

yritin hymyillä, näköjään unohdin

- MIMI

TAHDON2013

Eli siis tän blogimerkinnän ideana on kehottaa ihmisiä allekirjottaimaan TAHDON2013 kansalaisaloite, jotta saadaan Suomeenkin tasa-arvoinen avioliittolaki (https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/192 --> siitä tunnistautumaan vaikka verkkopankkitunnuksilla jne).

tahdon 2013 - kampanjan flasmob(?) rautatientorilla

Tasa-arvoinen avioliittolaki parantaisi mielestäni huomattavasti seksuaalivähemmistöjen arvostusta ja vähentäisi syrjintää, se takaisi samat oikeudet homo- ja lesbopareille kuin heteropareille.

Itse olen lesbo ja siksi aihe on hyvin tärkeä minulle, sillä vaikka en osaa sanoa olenko joku päivä aviopuoliso niin tahdon, että minulla on ainakin mahdollisuus siihen ja en halua, että minua arvostellaan seksuaalisuuteni tähden sillä se asia ei muuta minua ihmisenä. 

Toivottavasti mahdollisimman moni käy lisäämässä nimensä kansalaisaloitteeseen, sillä vaikka ollaan jo saatu tarvittava määrä (50 000 ääntä) niin tekisihän se isomman vaikutuksen mitä enemmän saadaan kannatusta :) ja näin ollen se olisi vaikeampi hylätä siellä missä niitä päätöksiä tehdään.

- MIMI

Pulkkandeerust

Huh huh. Viikonloppu alkaa olla taas ohi ja oli kyllä taas astetta mielenkiintoisempi. Olimme pitkään porukalla puhuneet, että täytyisi mennä pulkkamäkeen aloittelemaan ja sitten siitä jatkaisimme vakiopaikkaamme ale pubiin tanssahtelemaan ja puhumaan paskaa. No perjantain lähestyessä, huolestuin, koska porukkaa alkoi perumaan etteivät pääsekkään koska olivat kipeänä niin hetken kävi jo mielessä,että pakko varmaan perua koko pulkkailu ja mennä suoraan baareilemaan. No puhuttuani Velin kanssa päätimme kuitenki, että lähtisimme, tuli ketä tuli. Sovimme näkevämme seitsemän maissa rautatientorin ulkopuolella ja siellä näimmekin ajallamme kaikki muut paitsi velin, kellä kesti pieni ikäisyys päästä perille asti. Odoteltuamme ikäisyyden Veli sitten löytyi paikan päälle asti ja sovimme lähtevämme kaisaniemen mäelle (alunperin oli puhe kaivarista,mutta sinne oli liian pitkä matka). Meidän pieneen, mutta rohkeaan ja parhaaseen seurueeseemme kuului tällä kertaa minä Laura, Veli, Maria, Henriikka, Ville, sekä Kristian. 

Kun pääsimme kaisaniemeen asti, ensimmäinen haaste oli päästä se mäki ylös. Se osottautui enemmän kuin haastavaksi sillä mäki oli erittäin liukas ja ainakun astui yhden askeleen ylös kaatui ja tippui mäen alas asti. Pojathan tuntuivat alkuvaikeuksien jälkeen kipittävän oikein helposti ylös asti, eikä kellekkään heistä tullut pieneen mielenkään auttaa meitä tyttöjä ketkä olimme aivan hätää kärsimässä. Lopulta Henriikka tajusi alkaa kiipeämään vähän sivummasta jossa oli vähän enemmän lunta ja hän pääsikin ylös asti ja minä sitten jonkun ajan päästä pääsin myös perässä ja autoin Mariankin ylös. Oli aika ottaa hörppyä  sellaisen suorituksen jälkeen. Kaikki olivat ihan hengästyneitä! Meillä oli kirkuvan oransseja jätesäkkejä jotka osottauivat tarpeettomiksi koska illan edetessä laskimme yhä enemmän ja enemmän perseellämme ja aina väliin otimme pulloistamme lämmikettä kurkun pohjalle. Tuntui,että laskiessa tuli esiin taas sisäinen laura 5-vuotias joka pääsee ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen, tuntuu että olin ainoa joka kiljui niin perkeleen paljon vaikka mäki ei nyt ollut mikään älyttömän himalajan vuori kuitenkaan. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin väsymys/kylmyys painaa ja yhä vähemmän tuli laskettua, joten kun kello oli jtn puoli yhdeksän maissa, niin lähdimme rautatientoria kohti, koska päätimme mennä yhdeksäksi jo aleen.Päädyimme ennen aleen menoa kuitenkin rautatientorin yleiseen vessaan tyttöjen kanssa valmistautumaan ja ottamaan ylimääräiset vaatteet pois. Siellä vierähtikin melkein tunti ja loppuvaiheilla, pojat jo soittelivatkin perään,että voisimmeko jo pian tulla. Tällä kertaa kaikki pääsivät aleen asti ilman ongelmia(aina ei ole näin, ja joku jää ulkopuolelle valittelemaan,koska on mukamas liian kännissä). Alessa ilta sujuikin normaalin kaavan mukaan, ihmiset joivat, sitten menivät tanssimaan ja välissä aina puhuttiin paskaa. Jossain vaiheessa iltaa porukka alkoikin sitten valumaan kotia kohti ja minäkin lähdin sitten jatkoille?!? yksin yöllä jonnekkin päin munkkivuorea ilmeisesti ja ajoinkin ihan päätepysäkille asti ja sieltä oli sitten etsiminen kaverin opastuksella, että löysin lopulta perille asti. Lauantai päivä meni täysin nukkuessa ja koomaillessa ja televisiota katsellessa ja olenkin ylpeä itsestäni koska simahdin erittäin aikaisin sinä iltana mikä on erittäin harvinaista kun kyseessä on viikonloppu. Nyt odotankin jo ihan fiiliksissä tulevaa viikkoa, koska lähden uhmaamaan tampereen elämää. Lähden alkuviikosta kiusaamaan siskoani ja perjantaina olisikin aivan mahtava keikka Huoratron soittamassa klubilla, jonne varmasti päädymme siskoni kanssa. Tulevia kirjoituksia odotellessa siis ; )

parasta sunnuntai päivän jatkoa ja hyvää alkuviikkoa kaikille <3

p.s muistakaahan rakkaat toverit käydä antamassa vielä ääniänne sunsilkin kilpailussa meidän joukkueellemme, ohjeet aikaisemmassa kirjoituksessa, kiitos<3

-Lala

Ibiza here we come!

Rakkaat toverimme, pyytäisimme teiltä pientä palvelusta, johon teille ei uppoa päivästänne kuin ihan pari sekuntia! Mirka on ilmoittanut Lauran, Jennyn, Terhin, Henriikan, sekä Linnean Sunsilkin  kilpailuun jossa pääpalkintona olisi unelmamatka Ibizalle, ja sinne me juuri haluaisimme porukalla lähteä! Me emme kukaan ole varakkaita ihmisiä ja haluaisimme juuri tällä porukalla ensinnäkin päästä ulkomaille+ valloittaa koko Ibiza! Tiedämme,että heräsimme kilpailuun aika myöhään, mutta mikään ei ole mahdotonta, joten autathan meitä nousemaan ylöspäin pisteissämme? kiitos<3 :) 

Sinun ei tarvitse muutakuin klikata linkkiä alapuolella ja se aukeaa meidän joukkueemme sivuille ja siellä sinun tarvitsee vain painaa Äänestä nappia!

http://sunsilk.fi/campaign/team/186

- Lala & Mimi

Tattoo Dreams

Minun on aivan pakko avata oma sanainen arkkuni ja kantaa korteni tähän kekoon kirjoituksen muodossa. Haluan puhua hetken tatuoinneista/tatuointikuumesta.

Minulla on nimittäin jo hyvän aikaa ollut todella kova tahto päästä ottamaan elämäni ensimmäinen tatuointi ja tämä halu kasvaa ja kasvaa erittäin pelottavaa vauhtia päivä päivältä. Voisin puhua pian pakkomielteestä. Kulutan suurimman osan päivästäni kotona ollessani siihen, että kuuntelen musiikkia ja pläräilen erilaisia tatuointisivustoja. Mielessäni on tällä hetkellä varmaan lähelle 10 ideaa,jotka kamppailevat siitä kuka vie pisimmän korren ja nousee listalleni ensimmäiseksi ja pääsisi näin ollen olemaan minun ENSIMMÄINEN tatuointini ikinä. Olen todella kriittinen millaisen tatuoinnin haluaisin ja millaisen en. Haluan, että voin katsoa sitä vielä vanhana kärppyisenä mummona hymy huulilla ja muistella kuinka tämän sain, miten elämäntilanteeni näkyi siinä ja paljonko se sattuikaan.

Minulla on päässäni mielikuva tilanteesta kuinka otan tatuoinnin ja tässä mielikuvassa se ei satu laisinkaan, mutta se taitaa olla vain haavekuvaa? Olen nimittäin kuullut ystäviltäni, kuinka tatuoinnin ottaminen sattuu ihan perkuleesti ja tämä minua jännittää aivan tajuttomasti,sillä olen erittäin kipuherkkä, pelkään neuloja ,verta ja kaikkea mahdollista. Toivoton tehtäväkö siis koko tatuointi? Olen päättänyt kuitenkin ottaa tatuoinnin, koska jos sen tatuoija tekee hyvin niin siitä voi olla ylpeä pitkän aikaa ja se on aina mukana. Ja se voisi olla minulle myös yksi aste pelkojeni kohtaamisessa.

Varmaan suurin ongelma kuitenkin tässä hankkeessani on raha! sitä ei ole tuhlattavaksi, sillä elää juuri kuukauden, joten mitään säästöjä minulla ei ole mahdollisuutta alkaa pitämään varsinkaan ilman työpaikkaa. Tosin tuohon työpaikka-asiaan saattaa olla muutos tulossa aivan lähiaikoina, mutta siitä enemmän jos paikka järjestyy ja kun se tulee ajankohtaiseksi. Jotenkin vain toivon,että se lottovoitto löytäisi luokseni sillä aina kun olen lotonnut niin tulee fiilis,että nyt on mahdollisuus voittoon, mutta ikinä ei ole tullut kunnon voittoa. Joten en jaksa uskoa tuohonkaan enää kovin paljon näin 22- vuoden jälkeen. Mutta toivossa on hyvä elää, näinhän sanotaan usein?

Myös yksi kysymysmerkki asiassa on se, että missä paikassa tatuoinnin sitten ottaisi, koska paikkoja on vaikka millä mitalla ja jotenki on sellainen pelko,että onnistun kuitenki valitsemaan juuri sen huonon! Minullahan ei ole,ei yhtään mitään kokemuksia tatuoinneista, olen siis aivan untuvikko ja helposti narrattavissa. Haluaisin löytää niin hyvän paikan,että tulisin sinne aina vain uudestaan ja uudestaan ottamaan uusia tatuointeja, että löytäisin niin sanotun vakiotatuointipaikkani ja voisin mennä ottamaan aina hyvillä mielin ilman pelkoja uusia tatuointeja,ettei tarvitsisi kantaa huolta,että minkähänlainen sieltä sitten sillä kertaa tulisi. Kai tämä paikka asia ratkeaa kun on sen aika? ja kai sitä menee ystävien kertomusten mukaan,sekä oman fiiliksen,että mikä paikka näyttäisi kokonaisuudessaan hyvältä ja mistä tulisi semmoinen hyvä/varma olo.

 
 Oli pakko purkaa ajatuksiani pikkaisen, koska tuntuu, että halkean tässä tatuointikuumeessa aivan pian. Eli kohta on pakko tapahtua ja isoja! Minulla on nykyään erittäin paljon ystäviä,sekä kavereita keillä on tatuointeja, ja voin kertoa, että minun tatuointikuumeeni ei ainakaan laske siitä kun näkee heidän upeita tatuointejansa usein ja kuinka he puhuvat mitä aikoivat ottaa seuraavaksi ja milloin. Haluaisin olla yksi teistä kaikista ketkä omistaa edes yhdenkin tatuoinnin. Haluaisin olla ylpeä omastani. Saisinkohan minäkin jo pian sen ensimmäisen tatuointini?

-Lala

friendship never ends

Eilen oli perjantai ja mulla oli lapsuudenystävän 21vuotis synttärit, mikä vanhus! (Mulla kun on itelläni tää ikäkriisi jo).
Johanna tarjoili meille sitä kuuluisaa sourapple/vodka/sprite - boolia, jolla on tullut aika moneen otteeseen vuosien varrella nousuhumalaan.

Ite synttärisankari Johannan seurassa

Ainon kanssa 

Samaan aikaan toisaalla Lauralla oli ystäviä kylässä kun niiden piti vähän alotella ennen baariin lähtöä

Maria, Laura, Jonna, PIKKUVELI & Daniel

Ja koska mekin lähdettiin Johannan synttäreiltä suoraan aleen niin päästiin valtaamaan tanssilattiaa sekä muutama pöytä, sitä mukaa kun tutut lisäänty. Oli ihanaa nähdä kaikkia ihmisiä, höpötellä enemmän ja vähemmän turhuuksia, kattoa kun osa miehistä yritti olla naisille tavallista kohteliaampia naistenpäivän kunniaksi (joka loppu samantien keskiyöllä ja palattiin normaaliin elämänrytmiin tässä asiassa) .

Viivyttiin Ale Pubissa ihan pilkkuun asti, jonka jälkeen lähdettiin suuntamaan Lauralle, "jatkoille" Christianin ja PIKKUVELIN kanssa. Jatkoihin kuului tällä kertaa salami-pakasepizzaa sekä pari lonkeroa.

Christian, Laura, Veli ja Minä + Lauran kuristusote

Lala ja Mimi (+kuristusote, Lala kun hyppää reppuselkään niin toi kuristusote tulee niin automaattisesti sille ja seurauksena me melkein ihan aina ollaan nurin, ihan niinku tälläkin kertaa kävi.)

Mä en tiiä oonko väärässä, mutta onko Christian aina ensimmäinen sammuja?

Kun me sitten herättiin niin alkoi Christianin ja Lauran kanssa lentämään mitä levottominta läppää, kuunneltiin juuri niitä kaikista "parhaimpia" (lue paskimpia) biisejä ja tehtiin vielä omia parempia sanotuksia niihin.
Sitten jossain vaiheessa iski se darra ja enää ei tehnytkään mieli heittää mitään läppää ja jokainen liikahduskin sai sellasen fiiliksen, että kohta lentää laatta. No mutta onneks se jossain vaiheessa ohi menee!

Mutta tän illan perusteella voinen taas kerran todeta että mulla, sekä Lauralla on ihan helvetin ihana ja mahtava ystäväpiiri, joka piristää ja jonka tietää olevan aika vankasti aina tukena kun sitä tarvitsee. Ja aina ne on yhtä hyvää ja hauskaa seuraa.
Ehkä mä päätän tän kirjotuksen tähän ja toivottelen teille hyvää viikonloppua !

- MIMI

PART ONE

Kaikki, jotka tuntee meidät kaks tietää että meillä on paljon sanottavaa ja meille tapahtuu kaikkee jännää, sekä vähemmän jännää koko ajan - mikään päivä ei ole normaali.
Joten me ajateltiin, että tehdään tällanen "oma kanava" meiän toilailuille.

Meiän ei varmaan tartte kertoa teille itestämme sen enempää kun että Laura on 22 vuotias ja tällä hetkellä työtön, sekä Mirka on 20 vuotias ja myös työtön ja jos meistä haluu oppia tietämään enemmän niin kannattaa pysyä kuulolla.

Me ei osata nyt vielä kovin tarkkaan kertoa tulevasta sisällöstä koska se tulee menemään fiiliksen ja päivien sattumusten mukaan, aivan niinku meiän omat elämätkin.
Joskus kirjotetaan yhdessä, toisinaan erikseen ja kirjottajan pystyy tarkistamaan allekirjoituksesta.
Ja kirjotustyylistä varmaan arvaa.

Tänään me lähdettiin vähän tutustumaan Maunulan luontopolkuihin, koska Laura sai jonkin aikaa sitten järkkärin ja olihan meiän pakko päästä kuvausreissulle... Jossain vaiheessa alitettiin tuusulanväylä(kö?) ja sitte siellä oli paljon puita.

- Mimi & Lala

Laura

Mirka