Pulkkandeerust

Huh huh. Viikonloppu alkaa olla taas ohi ja oli kyllä taas astetta mielenkiintoisempi. Olimme pitkään porukalla puhuneet, että täytyisi mennä pulkkamäkeen aloittelemaan ja sitten siitä jatkaisimme vakiopaikkaamme ale pubiin tanssahtelemaan ja puhumaan paskaa. No perjantain lähestyessä, huolestuin, koska porukkaa alkoi perumaan etteivät pääsekkään koska olivat kipeänä niin hetken kävi jo mielessä,että pakko varmaan perua koko pulkkailu ja mennä suoraan baareilemaan. No puhuttuani Velin kanssa päätimme kuitenki, että lähtisimme, tuli ketä tuli. Sovimme näkevämme seitsemän maissa rautatientorin ulkopuolella ja siellä näimmekin ajallamme kaikki muut paitsi velin, kellä kesti pieni ikäisyys päästä perille asti. Odoteltuamme ikäisyyden Veli sitten löytyi paikan päälle asti ja sovimme lähtevämme kaisaniemen mäelle (alunperin oli puhe kaivarista,mutta sinne oli liian pitkä matka). Meidän pieneen, mutta rohkeaan ja parhaaseen seurueeseemme kuului tällä kertaa minä Laura, Veli, Maria, Henriikka, Ville, sekä Kristian. 

Kun pääsimme kaisaniemeen asti, ensimmäinen haaste oli päästä se mäki ylös. Se osottautui enemmän kuin haastavaksi sillä mäki oli erittäin liukas ja ainakun astui yhden askeleen ylös kaatui ja tippui mäen alas asti. Pojathan tuntuivat alkuvaikeuksien jälkeen kipittävän oikein helposti ylös asti, eikä kellekkään heistä tullut pieneen mielenkään auttaa meitä tyttöjä ketkä olimme aivan hätää kärsimässä. Lopulta Henriikka tajusi alkaa kiipeämään vähän sivummasta jossa oli vähän enemmän lunta ja hän pääsikin ylös asti ja minä sitten jonkun ajan päästä pääsin myös perässä ja autoin Mariankin ylös. Oli aika ottaa hörppyä  sellaisen suorituksen jälkeen. Kaikki olivat ihan hengästyneitä! Meillä oli kirkuvan oransseja jätesäkkejä jotka osottauivat tarpeettomiksi koska illan edetessä laskimme yhä enemmän ja enemmän perseellämme ja aina väliin otimme pulloistamme lämmikettä kurkun pohjalle. Tuntui,että laskiessa tuli esiin taas sisäinen laura 5-vuotias joka pääsee ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen, tuntuu että olin ainoa joka kiljui niin perkeleen paljon vaikka mäki ei nyt ollut mikään älyttömän himalajan vuori kuitenkaan. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin väsymys/kylmyys painaa ja yhä vähemmän tuli laskettua, joten kun kello oli jtn puoli yhdeksän maissa, niin lähdimme rautatientoria kohti, koska päätimme mennä yhdeksäksi jo aleen.Päädyimme ennen aleen menoa kuitenkin rautatientorin yleiseen vessaan tyttöjen kanssa valmistautumaan ja ottamaan ylimääräiset vaatteet pois. Siellä vierähtikin melkein tunti ja loppuvaiheilla, pojat jo soittelivatkin perään,että voisimmeko jo pian tulla. Tällä kertaa kaikki pääsivät aleen asti ilman ongelmia(aina ei ole näin, ja joku jää ulkopuolelle valittelemaan,koska on mukamas liian kännissä). Alessa ilta sujuikin normaalin kaavan mukaan, ihmiset joivat, sitten menivät tanssimaan ja välissä aina puhuttiin paskaa. Jossain vaiheessa iltaa porukka alkoikin sitten valumaan kotia kohti ja minäkin lähdin sitten jatkoille?!? yksin yöllä jonnekkin päin munkkivuorea ilmeisesti ja ajoinkin ihan päätepysäkille asti ja sieltä oli sitten etsiminen kaverin opastuksella, että löysin lopulta perille asti. Lauantai päivä meni täysin nukkuessa ja koomaillessa ja televisiota katsellessa ja olenkin ylpeä itsestäni koska simahdin erittäin aikaisin sinä iltana mikä on erittäin harvinaista kun kyseessä on viikonloppu. Nyt odotankin jo ihan fiiliksissä tulevaa viikkoa, koska lähden uhmaamaan tampereen elämää. Lähden alkuviikosta kiusaamaan siskoani ja perjantaina olisikin aivan mahtava keikka Huoratron soittamassa klubilla, jonne varmasti päädymme siskoni kanssa. Tulevia kirjoituksia odotellessa siis ; )

parasta sunnuntai päivän jatkoa ja hyvää alkuviikkoa kaikille <3

p.s muistakaahan rakkaat toverit käydä antamassa vielä ääniänne sunsilkin kilpailussa meidän joukkueellemme, ohjeet aikaisemmassa kirjoituksessa, kiitos<3

-Lala